Osoitteen muutos

Tein juuri osoitteen muutoksen! Heräsin siis tänä aamuna uudesta kodista. Ja mitä luksusta; maanantai, eikä tarvinnut kiirehtiä töihin. Otin uuden kodin kunniaksi päivän vapaaksi; koko päivä aikaa siivota ja laittaa tavaroita paikoilleen! Asumme alkuajan ullakolla, joka on ollut edellisillä asukkailla lasten valtakuntaa. He olivat jättäneet liitutaululle meille viestinkin; tai näin luulen ymmärtäväni... Kirjoitukset ovat siis ruotsiksi. 

Vaikka asumme ullakolla, on meillä jo täällä enemmän tilaa kuin edellisessä kodissa - tuntuu kyllä erittäin oudolle. Tästä tulee joskus vielä meidän makuuhuone, mutta nyt se toimii keittiönä. Tässä asunnossa on siis kaksi keittiötä; toinen täällä ullakolla ja toinen keskikerroksessa. Erittäin kätevää, sillä nyt voimme asua rauhassa ullakolla, kun muuta asuntoa remontoidaan... Voi tämä ei malta odottaa, että pääsee toimeen!

Ja tässä viimeinen kuva tälle päivälle. Ullakolla on vanha raihnainen kamina, johon laitoin siskoltani saamani pallomaljakon sekä syksyiset syyshortensiat koristeeksi. Aika karu tämä laitos? Mietimme illalla, mitähän tälle tehdään, mutta onneksi yläkerran remonttiin on vielä niin kauan aikaa, että ehditään vaihtaa mieltä ainakin 100 kertaa, tai no mieheni vähemmän.

Niin, täytyy sanoa kyllä, että nämä kuvat näyttävät liian hyvälle; pitää seuraavalla kertaa palauttaa teidät maan pinnalle, ja kuvata kaikkea, mikä täällä on rempallaan, heh! Palailen siis varmasti asiaan, mutta nyt siivoamaan vaatehuonetta ja kantamaan vaatteita kellarista uuteen osoitteeseen.

Halauksia ja aurinkoisen kirpsakkoja syyspäiviä teille kaikille!

Työhuoneen ehostus, part II

Työhuoneen ehostuksesta seuraava tarina. Työhuoneessa oli ennen lattiapinta-alasta vähintään 1/4 osan peittävä pyökkinen työtaso = juu en tykännyt. Ensinnäkin aivan liian suuri, sillä keräsin tasolle vain papereita papereiden perään. Toiseksi huone tuntui pöydän kanssa äärimmäisen pienennelle. Ja kolmanneksi, en vain tykkää pyökin väristä ollenkaan... Eli päätin kääntyä päällikön puoleen ja kysyä lupaa kantaa huoneeseen oma pöytä. Ja sain luvan! Tästä tuumasta toimeen soitin isälle: "Nyt voin viedä sen kirjoituspöydän teidän varastosta pois. Ja pistää se sitä ennen ihan pikkasen parempaan kuosiin..." 

Liekö ihme, että vanhemmat toivoivat, että vien omia tavaroitani täältä pois, heh! Siellä se kirjoituspöytäni siis kurkistaa; tuo männynvärinen, kaiken roinan keskellä. Ja sieltä kurkistaa ihan pikkiriikkisen myös kolmenistuttava ruskea blyyssisohva, joka on lähes minun ikäiseni. Sitäkään eivät vanhemmat ole saaneet lupaa heittää pois, sillä joku päivä minulla on koti, jonne sen kannan - ehkä siis jo tässä puolen vuoden sisällä...?

Ja niinhän siinä sitten kävi, että eläkeläinen sai projektia tehtäväkseen; ei toki kaikkea, mutta pöytä oli syystä joutunut jäähylle, minkä todistaa seuraava kuva...

Rakas ihana ja aivan valloittava koirani Urho oli pentuna aika touhukas... Tällaista jälkeä oli koko pöydän alareuna täynnä. Urho söi kiviseiniäkin. Urholla oli PALJON energiaa.

Eli summa summarum: paljon kittausta, hiomista, kittausta ja hiomista ja vielä kerran... En edes tiedä, kuinka monta kertaa, sillä isäni hoiti tämän ikävän vaiheen lähes kokonaan, joten suuri kiitos hänelle siitä.

Näitä kuvia katsellessa tulee muuten aika ikävä kesää - nyt ulkona on pimeää ja sataa vettä varsinaisella raivolla... 



Ja tällainen tästä tuli; aika arvokkaan näköinen huomoiden lähtökohdat, eikö?

Maalit, hiomapaperit ja kitit ostin lasipurkkiin keräämilläni kolikoilla (kassatäti oli vähän hämillään, kun kaadoin ne tiskiin..). Lopputulos on siis lähes ilmainen. Ja siitäkös tulee hyvä mieli!

Tuolin olen ottanut vanhemmiltani matkaan jo opiskelemaan lähtiessä; silloin se kylläkin oli äidin keskeneräinen operaatio (maalit rapsutettu pois pääosin, punaisen pilkistäessä sieltä täältä esille. Ja tähänkin tuoliin Urho sai uutta muotoa hampaillaan, mutta ne peittyivät hyvin mustan maalin alle = eli en nähnyt läheskään sitä vaivaa, mitä isä näki kirjoituspöydän kanssa.

Halusin työhuoneeseen vanhaa tunnelmaa, mutta enemmän ronskilla kuin lempeällä tavalla, mutta tietenkin ripauksia naisellisuutta mukaan. Mustalla saan huoneen tylsään perusvalkoiseen väritykseen helposti särmää, ja mustan liittoon sopii hyvin teräs, jota ajattelin korostaa vielä enemmän sisustuksessa. Ja viherkasveilla tuoda huoneeseen pehmeyttä.

Vieläkin työhuoneessa on siis operaatio kesken, mutta nyt näyttää jo niin paljon paremmalle kuin vielä kesäkuussa. Liikennesuunnittelun parissa työskentelevänä haluaisin vielä toiselle seinälle ison kuvan jostain vanhasta junasta tai pyörästä, en autosta, sillä kevyt- ja joukkoliikenne on se, mitä suosin.

Jees.. Tulispa se mies jo kotiin, jotta voisin jutella jonkun kanssa kasvotusten. Olen muuten ihastunut toiseen aivan ihanaan blogiin; Parolan asema. Sitä lukiessa ei haittaa, vaikkei mies ihan heti tuliskaan kotiin...

Mukavaa iltaa teille kaikille, ja aivan ihanaa, että käytte täällä! Välillä oisi vain aivan ihanaa, kun tietäisin, ketkä kaikki täällä käyvät ja mitä te minun soperteluistani tykkäätte, joten kaikki tykkäykset ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!

Mummolassa

Lapsuuden kodistani tuli mummola vuosi sitten syksyllä. Siskoni osti mummolaan ovikyltin; mummola - ja ukkikin asuu täällä. Heh, kerrankin me naiset olemme saaneet ylivallan, kun ei puhutakaan ukkilasta! Mummo ja ukki kantoivat ensimmäiselle lapsenlapselleen minulle aikoinaan ostamansa vaunut ullakolta sisälle - ja siellä suloinen kummityttöni nukkuu täällä päiväunia. Ja on kyllä tunnelmaa + hiki otsassa, kun näiden kanssa lähtee kävelylle peltoteille...

Heräsin tänään - siis lauantai-aamuna klo 5.35 herätyskelloon; piti tulla tänne mummolaan koiravahdiksi. Kello lähestyi vasta kahdeksaa, enkä tiennyt, miten enää pyöritellä peukaloita, joten näpsäsin muutamia kuvia harjoitellen samalla uuden kameran käyttöä. Tästä kuvasta minä tykkään - myös siksi, että tässä kuvassa on sisällä suloinen kuva; minä ja pikkusiskoni vuonna 1985. Mummolan makuuhuone nuortui muutama vuosi sitten, kun pistettiin tapetit ja tekstiilit uusiksi; ja hienohan tästä tuli!

Makuuhuoneen sänky on vanha; muistan sen olleen aina - ja vieläkin se on hieno. Hyvä esimerkki siitä, että hyvään kannattaa satsata! Sängyn päällä viininpunainen täkki ja Indiskasta ostetut koristetyynyt.

Makuuhuoneen, kuten koko muunkin talon kattopaneelit olivat aiemmin puunväriset. Remontin yhteydessä katot maalattiin, ja jo tuli valoa sekä avaruutta. Ja makuuhuoneen kattoon ostettiin vielä kristallinen plafondi - aika makea tuo värileikki, jonka se saa katossa aikaiseksi - vai mitä?

Täällä oli ennen aivan mahdottomasti kuvia jos jonkinlaisisa kehyksissä, ja lopulta äiti / mummo päätti siirtää kaikki komeroon keräämästä pölyä. Sen jälkeen on lipaston nurkille ja seinille tullut kuitenkin muutamia kuvia. Ostin äidille kirpparilta vuosi sitten tällaiset kehykset, ja etsin kehyksiin mielestäni hauskat kuvat minusta ja sisarestani pienenä - näissä itse otetuissa kuvissa on mielestäni paljon enemmän elämän tuntua kuin valokuvaamossa otetuissa. Jo tässä vaiheessa taisi olla ilmiselvää, että tykkään puutarhasta. Ja remontoimisesta sain myös esimakua ensimmäisinä elinvuosinani, kun istuin sitterissä samalla kun äiti maalasi ja tapetoi uuden talomme seiniä. Siitä se sitten varmaan lähti!

Mummolan uusi kristallikruunu valaisee olohuonetta todella kauniisti. Mistähän tämä ostettiinkaan... Olikohan tämäkin Kodin Anttilasta..?

Mummo on kova tekemään käsitöitä; virkkuutyöt ja villasukat lienevät hänen bravuureitaan. Ja pitäähän mummolassa keinutuoli olla, vaikkei sovi sitten yhtään muuhun värimaailmaan. Olen kyllä yrittänyt ehdottaa, että tämän voisi hioa ja lakata tummemmalla sävyllä, mutta kaikkea en saa täällä kuitenkaan läpi - vaikka aika paljon kai olen täällä vaikuttanut, mistä äiti on varmasti kiitollinen. Meillä on siskon kanssa työjako; sisko auttaa äidin vaatteiden ostossa ja minä autan sisustuksessa. + sisko auttaa myös minua vaateostoksissa; olen huomannut perinneeni tässä äitini laiskuuden - tai pihyyden... Mutta tänään me mennään kaupungille, ja tavoitteena on ostaa mulle kivoja työvaatteita. Kivaa siskosten yhteistä kikatteluaikaa siis tiedossa!

Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Työhuoneen ehostus, part I

Kesäkuussa aloittamani työhuoneeni ehostus alkaa näyttää jo jollekin, vaikkei tämä tietenkään vieläkään ole valmis. Tulin illaksi työpaikalle laittamaan kellon seinään ja päätin siinä samalla tehdä vähän töitäkin + räpsäistä kuvan tänne blogiin. Harmikseni huomasin, että kuvat työhuoneesta ennen remppaa ovat hävinneet...! Todella harmi, mutta voitte vain kuvitella tälle seinälle lähes kattoon ulottuvan pyökkisen kaapin, joka tuntui pienessä huoneessa kaatuvan niskaan. Sain tilalle jo kaatopaikkatuomion saaneet lipastot - ja seinälle ostin seinätarroja. Eilen isä kiikutti tänne lisäksi palmuvehkan, joka on ollut useamman vuoden ensin siskolla ja nyt heillä hoidossa, koska eihän minun pikkukodissa ole sille ollut tilaa - taikka lämpöä talvella... heh!

Nyt odottamaan aurinkoista päivää, jolloin saan toivottavasti nättejä kuvia lopusta huoneesta. Ja nojatuoli on haun alla; yhteen nurkkaan mahtuu nimittäin sellainen! Voi kuinka mukavaa olisi rentoutua siinä muutaman hetken kesken työpäivää vaikka lukien mielenkiintoisia työraportteja... Jep, edelleen siis vielä kesken, mutta ei se haittaa; hiljaa hyvä tulee!

Nyt lähdettävä tuonne kylmään, pimeään ja sateeseen - ja matkalla voin taas kurkkia uuden kodin suuntaan; vielä saa odottaa, mutta pian - pian me muutamme!

Jo löytyi leivänpaahdin, ja muutama muukin kiva juttu!

Tänä aamuna se löytyi; leivänpaahdin. Ja maksoi kokonaiset 3,5 euroa - kirpputorilöytö siis! Eihän me tällaista oltu suunniteltu, mutta kun halvalla sai, oli hauskan näköinenkin ja nimikin oli niin sympaattinen; Princess Classic, pitihän minun tämä tuoda kotiin... Ja taas säästyi rahaa.

Googletin heti kotiin tultuani tuon sympaattisen nimen, tietysti miettien kuinka  paljon säästin rahaa. Eihän sieltä tätä mallia enää löytynyt, mutta maksoivat hänen jälkeläisensä jo tarpeeksi, joten ei ollut huono kauppa. Ja näin ollen tämä oli vielä parempi kirpputorilöytö; tätä ei enää saa tusinatavarana kaupasta!

Kuvassa näkyy siis uusi leivänpaahdin, mutta myös uusi kamerani - ja vähän minua, miekkosta sekä kotiani. Leivänpaahdin on siis samalla kuin peili - ja varmasti epäkäytännöllinen, kun kaikki rasvan jäljet näkyvät pinnalla. Mutta tämä oli halpa, ja nyt saan viimein puolen vuoden tauon jälkeen paahdettua leipää; että nam!

Ja löysin myös ison ison lyhdyn. Varsin kaunis! Saa nähdä, minkälaisen paikan tämä löytää uudessa kodissa; nyt se on ulko-oven edessä - toivottavasti ei kaikkia seuraavaa neljää viikkoa... Voi tätä tilanahtautta.

Ja kun kuvasin lyhtyä, päätin ottaa kuvan myös lyhdyn yläpuolelta, jossa kiikkuvat laukkukoukut (heh, kuvan alta poistin kaikki laukut, jotta näyttäisi paremmalta) sekä pieni liitutaulu, joka muistuttaa ajankohtaisista asioita minua nykyään. Nyt se muistuttaa ystäväni häistä sekä hotellin lahjakortista. Sitä ennen taulussa luki vain kaunokirjaimin "Loma"; miten sitä tuntuu olleen jo ikuisuus... Sekä koukut että taulun olen muuten löytänyt kirpputorilta. Taulun olen jo suunnitellut maalaavani toisen väriseksi, mutta maalaaminen on edelleen vain suunnitelma; ehkä sitten uudessa kodissa.

Lasten leikkivaunut ynnä muuta tuiki tarpeellista...

Tämä aamu oli erilainen; ei ollut kiirettä, olo oli jo parempi ja lähdin ajan kanssa kirppareille kiertelemään. Ja voi, mitä löytöjä teinkään! Tämä ensimmäinen kuvassa näkyvä on varmasti se parhain; vanhat lasten leikkivaunut...! Aivan ihastuttavat - eikö??

Ja kävin muuten eilen ostamassa itselleni myös uuden kameran, ensimmäisen oman digitaalijärkkärin, ja jo tästä kuvasta huomaa eron; värit tulevat mahtavasti esille, vaikken edes käyttänyt kuin automaattiohjelmaa kuvaa ottaessani. Kuinkahan hienoja kuvista tulee, kun lähtee vielä itse säätämään asetuksia...? Tämän lyhyen tutustumisen ja kokeilun perusteella voin suositella; Canon EOS 1100D ja tällä hetkellä Anttilasta alennuksella 399 €. Ei kallein ja vielä helppokäyttöinenkin!

Tämän lampun myyjä oli paikalla asettelemassa tavaroitaan, kun tulin ihastelemaan hänen lamppuaan. Hänen miehensä ei ollut tykännyt tästä, joten myyntiin meni - ja tuumasin siinä hänelle, että toivottavasti minulla ei käy samoin - tai sitten vien tämän töihin työpöydälle. Mutta tämähän kelpasi miehellekin oikein hyvin. Tästä tulee siis uudessa kodissamme kirjastohuoneen kirjoituspöydän lukuvalo! Tämän lisäksi löysin vielä toisen, Mokosta ostetun pöytävalon; kaksi pöytävalaisinta samalla kertaa... Mietin, onko tässä nyt mitään järkeä - mutta hei, meillä on pian 150 neliötä sisustettavana, joten tässä täytyy olla järkeä, hih!

Uusi lehtikori lehdille, jotka pyörivät nyt joka puolella asuntoa, kun etsimme ideoita remontointiin. Ja tuo päällä olevan Glorian koti -lehdenkin löysin eurolla; illaksi uutta luettavaa. Sointuu muuten kivasti tuo kori tähän paikkaan, kun taustalla on vanha ruskeaksi maalattu lipasto - mutta sain heti kuulla, että taas on imurilla yksi uusi kierrettävä kohde. No niin tulee, mutta jossainhan nämä kaikki lehdetkin on säilytettävä...

Sain hieman katseita, kun kuljin kirppiksellä hyllyjen välissä näiden vaunujen kanssa; kori täyttyi alta aikayksikön, joten tässähän oli hyvät kärryt lastata tavaraa mukaan, hihii... Löysin minä itselle housutkin, juuttikangasta sekä kummitytölleni muutamat söpöt housut. Tuottoisa reissu mielelle - ja pidemmällä aikavälillä varmasti lompakollekin!

Ilmaiset lasipurkit (jos sisältöä ei lasketa)

Minä olen ihastunut paitsi näiden sisältöön - mutta myös ulkokuoreen. Lidlista näitä saa. Hillo on aivan herkkua, ainakin yksi purkki menee viikossa. Ja purkit ovat niin sympaattisia, etten ole tohtinut heittää niitä pois. Nyt niitä on jo kerääntynyt melkoinen läjä odottamaan uutta isompaa keittiötä.

...sivulauseessa voin mainita, että tein kyllä muutamaan purkkiin raparperihilloa, jota en itse syönyt kuin kerran, mutta miekkonen söi kaikki kunniakkaasti loppuun ....samalla olimme katketa naurusta, sillä hillo oli täynnä sellaisia tikkuja.... Hih, jokin taisi mennä pieleen, mutta menköön. Hauskaa meillä ainakin oli - ja kenties ensi kerralla onnistun paremmin.

Nämä eivät ole läheskään niin sympaattisia, mutta hei; kuinka käteviä - ja ilmaisia! (- jos tykkää syödä suolakurkkuja. Me tykätään...) Samalla näet minun itse kehittelemän säilytysmekanismin; kaappeihin vain elfakorit, ja jo mahtuu tavaraa pieneen ja syväänkin kaappiin. Uudessa kodissa on jo valmiina laatikostot, joten siellä nämä korit pääsevät todennäköisesti toteuttamaan perinteisempää rooliaan vaatekoreina.

Ja tässä yhdessä purnukassa on tuloillaan ituja; viikonloppuna päästään toivottavasti syömään itusalaattia. Tämä Ikean kuivausteline on kätevä paitsi kuivaustelineenä, myös "idättämiselle".

.....

Tänään tehtiin kaupat nykyisestä kodistani, ja pian on muutto edessä. Voi kurjuutta. Minä vain katselen noita banaanilaatikoita. Ne on niin pieniä, ettei niihin kyllä mahdu mitään. Hyvillä säilytysnikseillä on ne huonotkin puolet; muuttaessa huomaa, kuinka paljon tavaraa pieni asunto voikaan niellä. Mutta ei auta; tänä viikonloppuna on PAKKO aloittaa.

P.S. Oletteko käyneet lukemassa Diagnoosi:Sisustusmaniaa? Voi että; siellä on riittänyt tälle sairastavalle lukemista ja uusia ideoita!