Kolmen kuukauden remonttisaldo

Tässä virsi pieni siitä, mitä olemme saaneet aikaan sitten viime kerran ja kun olemme vaikuttaneet uudessa kodissamme kolme kuukautta.

Otos tulevasta ruokailuhuoneesta. Hirsiseinät on kaivettu esiin, ja piilotetaan pian taas. Samoin kakluunin takana oleva tiiliseinän vanha rappaus poistettiin, sillä oli kovin haperoinen - tilalle tullee uusi rappaus, jos ei sitten ihastuta tähän... Jotenkin tuntuu, ettei ihastuta; kakluuni tulee varmasti arvokkaammin esille, kun tausta on yksivärinen...? Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka 2100 mm korkeat ovet näyttävät matalalle; siksi ruokailuhuoneesta kirjastoon johtavista pariovista haaveillaan hieman korkeampia.



Ulkoseinät ja kirjaston naapurin vastainen seinä on eristetty sellukuidulla, väliin laitettiin vielä ekovillapaperia ja päälle gyproc-levyt - pitkän pohdinnan jälkeen. Puukuitulevyjä kokeillaan varmasti jossain toisessa tilassa. Museoviraston arkkitehtikin oli sitä mieltä, että gyprokia voi käyttää (hih), joten toivottavasti ei rikottu kovin paljon vanhan talon henkeä..

  

Ja nyt on työn alla keittiön lautalattia, jota on pakkeloitu useampi päivä, ja tänään mies hioi tämän ensimmäisen kerran kauttaaltaan. Hiomapaperia kuluu aivan tolkuttomasti; samoin lähes neljä tuubia pakkelia on käytetty. Toivottavasti lopputulos näyttää siis vielä joskus hyvälle!

Tämä tältä erää; nyt takaisin hommiin. Ollaan siis lomalla, tai remppatalkoissa - tai ainakin minä olen, tämän ja ensi viikon. Mutta kivaa on, kun saa ensimmäistä kertaa tehdä useamman päivän putkeen hommia; saa ehkä jotain kivaa näkyvääkin jo aikaan.

Moikkamoi!



Jouluilta kakluunin lämmössä

Me aterioitiin eilen ekaa kertaa tulevassa ruokailuhuoneessa! Ei siksi, että kaikki olisi valmista siellä, vaan siksi, että halusin fiilistellä; mille tuntuu vain olla siellä - ei siis remontoida ja tehdä töitä. Ja hyvälle tuntui.

Putsasin kakluunin ja lattiat pölystä, kannoin lattialle pehmeän maton ja hirmuisesti tyynyjä ja joululahjaksi saadun pehmeän torkkupeiton ja tietenkin kaikkea jouluista; paljon kynttilöitä ja havun oksan vanhaan lääkepulloon. Lahjaksi saamani kynttilän lyhtykin pääsi käyttöön - ja aamulla, kun astuin ulos, olin kiitollinen tästä lahjasta. Myrsky oli nimittäin yön aikana puhaltanut portailta valkoisen lyhdyn alas ja särkynythän se oli. Kiitos firma osuvasta lahjasta!

Isot kyntteliköt tunnelmassa mukana. Vanha hirsiseinä on vielä näkyvillä tässä kohtaa, mutta päälle tullee vielä levyt ja tapetit. Sen sijaan kirjastoon olemme ajatelleet jättää yhden hirsiseinän kokonaan näkyville. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.

Kakluunin reunalle nostin talven pakkasilta sisällä talvehtimassa olevan muratin ja kaksi kaunista kynttilänjalkaa. Ja karkkeja sinne tänne. Paperikarkit ovat muuten kauniita - ja osin maatuviakin - koristeita niin juhlapöytään kuin muuallekin kotiin - suosittelen!

Näissä tunnelmissa takkatulen lämmössä nautimme juustoja, hedelmiä ja siemailimme lasilliset joululahjaksi saatua punaviiniä. Ja kun masut olivat täynnä, vedimme pitkäksemme, ja tottakai: nukahdin...! Raskasta tämä juhliminen, mutta en valita; on ollut ihanaa. Toivottavasti tekin olette nauttineet joulun pyhistä ja keränneet voimia arkeen.

Ulkona myrskyää ja radiossa varotetaan lähtemästä ulos... Toivottavasti päästään kuitenkin lähtemään, sillä vielä olisi yksi joulupöytä katettuna.

P.S. maukas vinkki juustotarjottimelle: pipareita ja appelsiinituorejuustoa, very delicious!!

Erilainen joulupuu



Tänä jouluna parhaimmat joulukuvat tulivat kyläreissuilta; tässä kaunein sisustuskuva. Ostettiin laakeripuu tuliaiseksi, ja tässä kodissa puu tuli hienosti esille harmaata seinää vastaan. Kyläilyt jatkuvat vielä tänään, mutta nyt aamusta pääsee onneksi salille huhkimaan, jotta jaksaa taas paremmin syödä kaikkia herkkuja.

Rentouttavaa tapaninpäivää myös sinulle!

P.S. Kuvassa näkyvän tapetin nimi on rakkauskirje. Aivan ihana, kuten tämä koti kaikkinensa!



Pyykit kätsysti piiloon

Viimein löysin sellaiset pyykkikorit, jotka kelpuutin ja ostin saman tien - olivat nimittäin halvatkin. Samalla sain vessan toisen ruman seinän piiloon - ja nyt voin näyttää teille siis myös tämän puolen vessasta.

Tässä vessa ennen - ja jälkeen. Ja ennen-kuva ei paljasta rumia saumoja ja maalisuttuja siellä täällä. jotka ovat nyt kivasti piilossa pyykkisäkkien takana. Kuvasta huomaa myös, mitä salama saa kuvissa aikaan; ennen-kuva räpsäisty salaman kanssa.

Vessassa pitää säilyttää myös siivoussankkoa, jonka keksin nyt siivouksen ja edellisen kuvan ottamisen jälkeen - laittaa vessapaperikorin ympärille. Olin juuri ennen näiden pyykkisäkkien ostamista miettinyt, että ostan jonkun kauniimman sankon, kun pakko säilyttää sitä esillä - mutta nythän se on aivan oikean värinen. Tykkään tällaisista rahaa säästävistä yllätyksistä! Ja vaihdoin muuten pyykkisäkkien paikkaakin; valkoinen tulee kivasti esille tummaa seinää vasten - ja musta puolestaan valkoista seinää vasten.

Nyt kesällä kirpparilta ostamani vaakakin sopii vessaan hienosti. Tyttö myi tämän vaa'an, koska hänestä oli niin lohdutonta käydä sillä. No, minä ostin tämän, koska tämä oli niin soma. Enkä ole siis kertaakaan käynyt tällä vaa'alla - heh. Ei kerrota tätä miekkoselle; hänestä tällainen juuri on aivan turhaa. Mutta ei siis minusta, missään tapauksessa...

Jep, tässä tarinaa tälle kertaa. Nyt yöpuulle, moimoi!

Hyvää joulua!

Joulua on valmisteltu ja rempattu samaan aikaan niin tohinalla, etten ehtinyt jakaa teille kuvia meidän joulukodista... Ehkä tässä joulupyhinä ehdin istahtaa paremmin, ja fiilistellä joulua kuvien kera. Mutta nyt joulurauhan julistusta katsomaan, ja sitten juhlimaan! Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulua!

Sitten kun täällä on valmista...

Ostettiin viikonloppuna ensimmäinen sisustusjuttu uuteen kotiin; puukori. Kaunis puukori, mutta eihän se päässyt yhtään oikeuksiinsa kaiken remontin keskellä. Oli pakko vain kokeilla; mille täällä voisi näyttää, fiilistellä, haaveilla... Hain pihalta havut kakluunin kylkeen + kiikutin hyasintit mukaan tuomaan tunnelmaa. Ja sitten kuvittelin; tähän vielä puulattiat ja joka paikassa siistiä + tietenkin seinät rakennettuna...

Tuli ehkä hitusen parempi mieli; tästä tulee varmasti hieno, kunhan kaikki vain joskus valmistuu - heh. Mutta nyt alkaa työviikko, ja sekin reippaasti lähdöllä kohti Helsinkiä. Vielä kaksi viikkoa; sitten on joulu - ja joululoma!!

Fyllinkiä seiniin ja kittausta lattiaan; rakentaminen alkoi!

Viime viikonloppuna päästiin viimein siis rakentamaan. Keittiössä minun tehtävä oli kitata lattialautoja kuntoon. Se olikin sitten melkoinen homma, ja edelleen kesken. Kuvassa näkyy myös  tätä keittiötä, johon emme ole täysin tyytyväisiä. Tuskin raaskimme lähteä uusimaan kaapistoja, mutta ainakin lattia siis uudistuu, samoin tapetit - ja ehkä välitilalaatoitus maalataan uusiksi - tai laitetaan uusiksi. Ja tasot vaihdetaan. Ja lisää kaappeja rakennetaan... ja ja... suunnitelmat elävät; onneksi meillä on aikaa, heh!



Sukulaisetkin pääsivät hommiin; koolaamaan seiniä. Tässäkin tuli vastaan vanhan talon kiemurat; paitsi että hirsiseinät ovat epätasaiset, myös koolaukset olivat. Ajateltiin nimittäin aluksi olla säästäväisiä ja ympäristöystävällisiä, ja käyttää vanhoja koolauspuita. No, tämän seinän kerran rakennettua huomattiin ongelma; vanhat koolauspuut olivat kukin jos minkäkin levyisiä; 30 millistä 50 milliin...! Ihmettelen, miten aiempi remontoija on voinut saada tällaisilla puilla seinän aikaan. No, seinä tehtiin kahteen kertaan - ja kaikkiaan kahden huoneen kahden seinän koolaukseen meni aikaa reilut kaksi päivää. Mutta hyvä tuli!



Ja seuraavana päivänä saapuivat miehet ruiskuttamaan sellukuitueristettä ulkoseiniin sekä naapurin vastaiseen seinään. Voin kertoa; koti oli tämän jälkeen kuin hirvitysten kauhistus; pölyä aivan joka puolella, ilma kostea ja kuuma, ikkunoiden muovien takia pimeää ja sellukuitusuttua vähän siellä täällä... Mutta eiköhän tämä sotku kannattanut; nyt pysyy lämpö paremmin sisällä. Illalla vielä tilkittiin kahdestaan ikkunoiden reunat ja seinien kulmat tiiviiksi jäljelle jääneellä sellukuidulla + siivottiin.

Tänä viikonloppuna odotellaan seinien kuivumista, ja eiköhän me jotain muutakin tekemistä keksitä. Ensi viikonloppuna ryhdytään sitten pystyttämään seiniä - ja alkaa tämäkin tönö näyttää toivottavasti pikkuhiljaa asunnolle...!

P.S. Tässä siis niitä rumia kuvia, joita Kristiina toivoi, heh! Paitsi eihän tuo viimeinen ole yhtään ruma, sillä siinähän on mun kulta! 

2. adventin tunnelmia

Toinen adventti alkoi meillä ihanan rauhallisesti; ehdin keittää aamupuurot hellalla, kattaa aamupalan kerrankin pöytään nätisti, sytyttää kaksi kynttilää - ja söimme yhdessä aamupalan samalla lukien lehteä. Sunnuntai-aamut ovatkin parhaita; ainoita aamuja, jolloin oikeasti voimme herätä yhdessä ja rauhassa. Ei siis arjen, vaan sunnuntain luksusta!

Aamupalan jälkeen katoin jo pöydän seuraavaa ateriaa ajatellen... Ja tähän ne leppoisat tunnelmat loppuivatkin; äkkiä koiran kanssa lenkille, ruokakauppaan ja...



... vääntämää torttuja. Pian oli jo pirtti täynnä porukkaa; samalla syötiin, kahviteltiin, naurettiin kummitytön toilailuille ja suunniteltiin päivän hommia. Sunnuntaina se nimittäin alkoi; purkamisen jälkeen pääsimme viimein rakentamaan!! Eilen jatkettiin ja tämäkin itsenäisyyspäivä menee koolausten ja keittiön lattian kanssa. Ja huomenna saamme eristeet seiniin - jospa täällä sitten tarkenisi pakkasella paremmin (ja onneksi ne pakkaset eivät tosiaan ennen tätä ehtineet tulla!).

Loppukaneettina: onni on vanhemmat, jotka tuovat meille remontoijille valmiit ruuat - emäntäkin pääsee remonttihommiin. Ja onni on pienet herkut kahvitauolla - kuten nämä joulutortut.



Keskeneräinen joulukalenteri

Pidettiin viime viikonloppuna leffailta kera mässyn, ja kaupasta kaappasin mukaani taas kauniin Marianne-pussin. Karkkeja jäi yli, ja sain idean "rakentaa" niistä joulukalenterin; pyykkinarua, pyykkipoikia ja Marianne-karkkeja. Sain viritettyä pyykkinarun seinälle, ja karkitkin asettelin narulle pyykkipoikien kera. Yksi asia jäi kuitenkin kesken; raapustaa kauniisti mustalla tussilla numerot 1-24 pyykkipoikiin. Noh, kaunis tämä on näinkin - ja onneksi saatiin tosiaan siskolta huomattavasti kauniimpi joulukalenteri toiselle seinälle!

Jos saadaan tänä vuonna joulukortteja, pääsevät ne tähän syötyjen Marianne-karkkien tilalle roikkumaan narulle. Jossittelen ihan vain siksi, että olen itse äärimmäisen huono lähettämään joulukortteja. Yleensä ostan 10 hyväntekeväisyyskorttia viimeisenä viikonloppuna ja lähetän ne viimeisimpänä mahdollisena päivänä, jolloin posti vielä ennättää ne kuljettaa saajalleen - tai sitten ei ehdi. Niinkin on kuulemma käynyt...

Hassun Heiluva adventtikynttelikkö ja Taika-kattaus

Edellistä postaustani julkaistessani huomasin, että olin unohtanut julkaista juttuni hassun heiluvasta adventtikyntteliköstä... Tässä siis tunnelmia 1. adventilta...

Kiireinen ja malttamaton kun olen... Tuli adventtikyntteliköstäni ensimmäiseksi adventiksi tämän näköinen!Tämän nimi on siis Hassun Heiluva adventtikynttelikkö. Jos vain ehdin, Hassun Heiluva täydentyy joulua kohden - haaveena olisi havuja, kenties jäkälää ja käpyjä. Mutta nyt ovat vain kivet ja Marianne-karkit - ja saa riittää, jos on riittääkseen, eikö?

Tämäkin on tehty juoksussa; pikainen Taika-kattaus. Kauniilla astioilla saa onneksi helposti kauniin kattauksen aikaan - ja näillä Taika-astioilla kattauksesta tulee samalla hauskakin. Kattaus täydentyi kuvan ottamisen jälkeen vain kaupasta ostetuilla kekseillä - ja servetitkin unohdin, vaikka niitä olisi ollut varsinainen valikoima kaapissa. Mutta mikä tärkeinä; kuvan ehdin räpsäistä, hih!

Onko jollain muullakin kiire...? Minulla on, ja odotan jo niin joulua - että saa edes pari päivää vain olla.

Jälkimaininta; tällä hetkellä adventtikynttelikkö on siis vieläkin krouvimpi; Mariannet ovat siis maistuneet hyvin... Odottelen varmaan ensi joulun alusta, jolloin pääsen metsään retkelle. Ja hei, täällä oli tullut lunta yöllä - eli pian voi olla toivotonta edes löytää metsästä männynkäpyjä, tai jäkälää - mutta ehkä risuja tai havuja sitten!

Kultaista tunnelmaa vessaan

Yläkerran vesaamme on remontoitu varmaan viimeksi 70-luvulla... Tai siltä ainakin tuntuu. Miten saada tästä toimiva ja kaunis, on ollut haaste sinänsä - eikä vielä ratkottukaan kokonaan, mutta on ihanaa, kun saa tähän loukkuunkin jotain kaunista. Kultaista ja krumerellia. Taustaseinä on sinänsä hauska, retrolla tavallaan, mutta harmiksi toinen puoli vessan seinistä on peitetty valkoisella maalilla.

Mutta tässä siis kuvia tältä kauniilta seinältä; rumia kuvia ei ole kiva näyttää tällaisena synkän pimeänä joulukuun iltana...

Yksi pieni Ikean pesuallaskaappi ei juuri riittänyt kaikelle, mitä nainen (ja toki mieskin) vessassa tarvitsee. Oli siis saatava lisää säilytystilaa tähän ahtaaseen kopperoon - ja kun oli tämä valkoinen lipasto sopivasti joutilaana, tuli siitä nyt eteisen lipaston sijaan vessan lipasto - miksei? Minun mielestä vessaan ja pesuhuoneeseen saa tuoda tällaisia tavallisia sisustushuonekaluja ja kotoisia elementtejä mukaan - valmiit rautakaupparatkaisut ovat jotenkin tylsiä. Ja koska täällä ei suihkutella, ei tarvinnut miettiä lipaston uudelleen käsittelyäkään.

Tässä puinen lipasto ja Ikeasta edellisen asukkaan ostama pesuallaskaappi rinnakkain. Ovathan nämä kovin erilaisia, mutta värit yhdistävät kalusteet toisiinsa - ja tumma seinä taustalla tuo valkoiset kalusteet kivasti esille.

Tällaiset sisustusratkaisut ovat parhaita. Ei mennyt penniäkään, sillä kaikki löytyi jo vanhastaan - piti vain yhdistellä ja ihmetellä - ja kantaa ulos, ja sisälle. Ja osin luovuttaakin, sillä toisen puolen ratkaisuja en teille näytä - heh.

Vanha saippuapumppupullokin sopii tähän kullanhohtavaan tunnelmaan kuin valettu. Itse asiassa, kun katselin tässä samalla edellisen kotini vessan kuvia, oli siellä kumma kyllä tosi paljon samoja sävyjä! Voi sitä luksusta; tästä pääset sinäkin haikailemaan näiden kauniiden muistojen perään...

Ja tässä; pilkahdus siitä, mitä muut seinän vessat ovat. Tapetti repsottaa ja maalia on sudittu hiukan huolimattomasti. Tämän kuvan sain kuitenkin vangittua niin, että seinä näyttää jopa hyvälle, hih! Pumppaa-pumppaa-taulu pääsi koristamaan vessaa - ja helmet tuovat tähän kullan ja tumman ruskean värimaailmaan kivaa glamouria. Kivoja vastakohtia!

Ja jos teitä kiinnostaa; remonttimme ei ole edennyt mihinkään. Me vain odotamme. Että saamme LVI-piirrustukset teetettyä - ja että seinien villapuhaltajilla on aikaa. Ensi viikolla onneksi alkaa olla aikaa - ja viikonloppuna päästään viimein rakentamaan seinien koolauksia. Voin sanoa: tuntuu mahtavalle!

Meidän Räsymolla -joulukalenteri

Tässä se on; siskoni sunnuntaina antama etukäteisjoululahja, jonka nimesin Räsymollaksi - on vain sen näköinen... Tässä se nyt kiikkuu, meidän seinällä ja odottaa ottajaansa. Yritin virittää sen niin katon rajaan kuin vain pystyin, jotta koira ei nauttisi herkkuja päivää täällä viettäessään - saa nähdä, miten käy, kun tästä töihin lähden...

Räsymollalla on raidalliset sukkahousut - ja mekossa roikkuu jos jonkinlaista yllätystä.

Räsymollalla on myös hirveän monta taskua, ja se tykkää valtavasti myös eri kuviosta - ja härpäkkeistä. Koska sen duuni on olla joulukalenteri, on se myös numeroitu - moneen kertaan...

Tänä aamuna Räsymolla antoi meille kaksi Dumle-karkkia. Söin omani juuri tätä kirjoittaessa - ja koiran ihmetellessä, että milloin me ulos mennään. Päätin ottaa joulukuun rauhallisemmin töiden osalta - ainakin yritän - tai ainakin menen tänään vasta kahdeksan jälkeen töihin.

Räsymolla on aiheuttanut meillä jo paljon keskustelua ja kiivastumistakin. Ensin mies huomasi, ettei 8. luukussa ole mitään, mutta sellaistahan elämä on; ei Räsymollakaan ole täydellinen. Ja sitten se kurkki Räsymolla taskuihin ja hameen alle - ja kehtasi vielä arvailla, mitä jouluaattona avattavassa sukassa on...! Ei niin saa tehdä - eihän?

Mutta nyt koiran kanssa ulos ja sitten töihin. Ihanaa joulukuuta teille kaikille!